Jokainen yksittäinen huonekalu välittää meille tietoa mm. aikakautensa valmistusmateriaaleista, työmenetelmistä ja antaa kuvan tekijänsä ammattitaidosta. Kulttuurihistoriallisen arvon säilyttämiseksi huonekalua ei saa kunnostaa liian pitkälle. Alkuperäistä pintakäsittelyä ei saisi poistaa, koska sitä ei saada enää koskaan takaisin. Parempi vaihtoehto on vaikkapa maalata päälle, jolloin huonekalun historiaan tulee taas yksi kerros lisää. Jos huonekalusta halutaan poistaa maalikerroksia on niistä hyvä jättää pienet mallipalat johonkin huomaamattomaan paikkaan kuten tuolin jalan sisäpintaan.

Usein vanhat huonekalut kulkevat suvussa. Mummolta peritty kapioarkku on arvokas muisto, joka on korvaamaton. Vanhat esineet tuovat mieleen rakkaita muistoja lapsuudesta tai isovanhempien tarinoista. Isoisän isoisän tekemä penkki on arvokas, vaikkei hän niin kaksinen tekijä olisi ollutkaan, koska esineeseen liittyy suuri tunnelataus.

Vanha huonekalu voi olla myös käyttöesine. Korkealaatuiset ja hyvin hoidetut huonekalut toimivat yhtä hyvin nykyaikaisessakin kodissa. Vanha lipasto voi edelleen toimia harvemmin käytettävien esineiden säilytys paikkana. Ei esineen käyttötarkoitusta eikä luonnetta tulisi muuttaa. Jos esineeseen joudutaan jossain olosuhteissa tekemään muutoksia, joiden johdosta huonekalun luonne muuttuu ratkaisevasti, on pidettävä huoli siitä, että se on palautettavissa alkuperäiseen asuunsa.

Huonekalun arvo riippuu paljon sen ainutlaatuisuudesta. Taitavasti käsintehdyt, laadukkaat, tyylikkäät ja hyväkuntoiset huonekalut ovat arvokkaampia kuin vaikkapa kertaustyylien aikana teollisesti valmistetut hengettömät tekeleet. Arvoa lisää tietämys huonekalun historiasta. Huonekalussa säilynyt leima antaa yksityiskohtaista tietoa valmistajasta ja kalusteen iästä. Jos tiedät huonekalun historiasta, niin kirjoita se paperille, että tieto välittyy myös lapsenlapsillesi. Huonekalun arvoon vaikuttavat myös tällä hetkellä vallalla olevat mieltymykset ja tyylikäsitteet.