Sellakka ja selluloosalakat eivät siedä toistuvaa vedellä puhdistamista, joten pinnat puhdistetaan irtoliasta ja pölystä kuivalla, pehmeällä puuvillaliinalla. Pintaan kiintynyttä likaa voidaan poistaa neutraalilla pesuainevedellä (astianpesuaine). Puhdistus tehdään hyvin vähäisellä vesimäärällä ja lopuksi pinta kuivataan. Pintaa voidaan suojata huonekalukiillokkeella, joka sisältää liuottimia, öljyä ja joskus vahaa. Silikonia sisältäviä aineita ei tule käyttää, koska ne voivat estää tulevan pintakäsittelyn, koska pinnoitusaineet eivät tartu silikoniin. Jopa silikonia sisältävä käsivoide voi tarttua puuhun.

Vahattujen pintojen normaali hoito tapahtuu nihkeällä tai kuivalla puhdistusliinalla pyyhkimällä. Puhdistukseen ei tule käyttää vahvoja emäksiä tai happoja sisältäviä aineita eikä hankaavia puhdistusaineita. Pahasti likaantuneet pinnat voidaan puhdistaa hoito- ja pudistusvahalla. Pahasti kuluneille pinnoille voidaan tarvittaessa lisätä läpikuultavaa vahaa.

Öljytyn pinnan voi pyyhkiä nihkeällä puhdistusliinalla. Huonekaluöljyt (puuöljyt, tiikkiöljyt) sopivat öljyllä kyllästettyjen sekä öljyä sisältävien puulajien, kuten tiikin puhdistamiseen ja suojaamiseen. Ulkokäyttöön tarkoitetut öljyt eivät sovi sisähuonekaluihin.

Maalattujen pintojen puhdistukseen eivät sovi liottimet, tärpättiä lukuunottamatta. Vahvat liottimet irrottavat pintakäsittelyn. Vanha öljy- tai temperamaalattu huonekalu puhdistetaan pölystä ja irtoliasta kuivalla tai kostealla puuvillaliinalla. Likaantuneempi pinta puhdistuu neutraalilla pesuainevedellä. Puhdistuksessa käytetään niukasti vettä ja kuivataan huolellisesti. Vanhojen kaappien ja arkkujen sisäpintojen koristeet on saatettu maalata liimaväreillä. Näiden maalien sideaine on vesiliukoista, joten pinnat eivät kestä pyyhkimistä kostealla, eivätkä liuottavia aineita.

Verhoilumateriaalit, nahka ja tekstiilit puhdistetaan imuroimalla tekstiilisuulaketta käyttäen. Huonekalujen tamppaaminen rasittaa niin uutta kuin vanhaakin verhoilua ja pehmusteita.