Tarkkaa rajaa eri sisustustyylien välille on mahdotonta vetää. Annetut vuosiluvut ilmaisevat suunnilleen sen ajan, jolloin tyyli esiintyi puhtaimmillaan. Suomeen valtatyylit omaksuttiin tuntuvasti myöhemmin kuin muualla Euroopassa. Tekstissä käsitellään tarkemmin Suomessa tunnetuksi tulleita huonekaluja, jotka ovat vieläkin käytössä monessa suomalaisessa kodissa.

Klikkaa allaolevia linkkejä päästäksesi eri tyylisuuntien sivuille. Linkit ovat kronologisessa järjestyksessä.

n.1420-1560

Ruotsi-Suomessa n. 1550-1670. Renessanssi jatkui kansanhuonekaluissamme 1800-luvulle asti.

Nimensä tyyli sai italiankielestä ja tarkoittaa uudestisyntymistä. Sillä tarkoitettiin renessanssissa toteutunutta antiikin taiteen elpymistä, mutta myös yksilön vapautumista kirkon kahleista. Italiassa renessanssi oli mahtavaa. Ruhtinaat palkkasivat arkkitehtejä suunnittelemaan itselleen palatseja. Ne koristeltiin maalauksin, veistoksin ja huonekaluin. Tunnettuja taiteilijoita olivat Michelangelo, Leonardo da Vinci, Tizian ja Rafael.

Ensimmäiset renessanssin merkit Suomessa tunnetaan Turun linnasta, joka sisustettiin Juhana-herttuaa varten n.1560. Vasta 30-vuotisen sodan jälkeen tyyli levisi Suomeen Saksasta palaavien aatelisperheiden mukana. Huonekalujen lajivalikoima monipuolistui ja myös tuolit yleistyivät siirryttäessä kiinteästä sisustuksesta liikuteltavien irtohuonekalujen käyttöön. Totutun penkkiperinteen mukaisesti ne tosin sijoitettiin edelleen riviin pitkin seinän vieriä. Tuolien runko oli ristikkorakenteinen, istuinosa kehätty kuutio, jossa tavallisesti kaksi tukipenakehikkoa. Takajalat jatkuivat selkänojien sivupuina ja niitä yhdisti ylhäällä hartialauta. Tämän tyyppinen renessanssituoli oli yleinen maalaistaloissa ja kaupunkikotien keittiöissä vielä myöhään 1800-luvulle asti.